Jaa, että mitäkö on tullut tehtyä syksyn mittaan... No, silloin tällöin tulee tuijotettua ylläolevasti lasin pohjaa. Kaivattua aurinkoa löytää ainakin hetkeksi camparipullosta.
Tänään on satanut lumenkaltaista, tämänkin syksyisen palavan pensaan päälle. En ole vielä tulkinnut ensilumeksi, joten en ole innostunut. Katsotaan sitten aamulla. Sentti lunta silloin on virallisesti ensilumi.
Olen luuhannut kahviloissa, Tampereella on lukemattomia. Tässä sekä työ- että huvikäyttöön hiljattain hyödyntämäni lukusopet. Kivaa. Piparilatteakin on jo hörpitty.
Ylläolevissa kuvissa olin muka laihiksella. Tässä en. Vaikka: ensin olin, kunnes tiskin takaa kajautettiin, että kaikki kakut puoleen hintaan, kun oli ylitarjontaa. Huoh. Ei siis ollut mun vika, että Fazerin chilisuklaa päätyi tähän. Ihan törkeen suklaista.
Oli mulla halloween-bileetkin taas, kulmakunnan lapsille. Sain, ihan omasta etukäteishypetyksestäni johtuen, melko tarpeekseni :), vaikka olikin oikein onnistuneet, kuulemmakin. Niin tarpeekseni, että tässäkin mietin, jaksanko palata asiaan ennen ens vuotta... Mutta tää oli veikee kuva, joten menköön. Silmälasit valmiina katettavaksi.
Oli kammobuffettiakin. Pistin kaiken dramaturgisen lahjakkuuteni (se ei ole paljoa) peliin, ja johdattelin tarinoiden kera lapsia silmät peitettynä kauhualttarille kaivamaan karkkeja mm. hautuumaalta kaivettujen kastematojen, sukuni jäseniltä irti revittyjen hampaiden ja liman seasta. Korvavaikkupuikot saikin sitten ihan nähdä ja syödä. Kavereiden kutsuja oli tyytyväinen, tämä tässä.
Tein myös pompomeja roikkumaan lampuista, olivat helppoja, ainakin tuontasoisina. Näitä voisi tehdä joulunpunaisena versionakin.
Loppuun vielä epämääräinen kuva epämääräisestä otuksesta, joka terotti taannoin hampaitaan mun vanttuuseen. Salmix, kaverin kani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti