Nythän on niin, että metsistä löytää jo kovastikin sieniä. Ihan elokuun eka päivinä olin ensi kertaa sillä mielellä lähimetsissä, ja hatukkaita pisti silmään sielsuntääl. Tulkintani mukaan haperot olivat hyvin edustettuina: isohapero on kaunis, sitä oli viljaltikin. Samoin haapa helli omiaan: haaparouskua ja haavanpunikkitattia näkyi. Siis ehän mä noita ilman kirjaa tunnista. Kantarellit olivat erityisesti mielessä, mutta niitä ei vielä hirveästi ollut juuri tuolla, vaikka muutamiin lämpösiin leipiin matskut löytyikin.
Toivottavasti alan kohta nähdä sieniunia. Luin näet yhtä harvinaisen ravistelevaa kirjaa tässä lähiaikoina, ja sen seurauksena meni kolme yötä niin, että katselin öisin unissani silmät auki makkarista olkkariin, että tuolla kyllä tapahtuu jotain. Toinen puoli aivoista sanoi, että se on mun olkkari, eikä siellä ole mitään, ja toinen puoli että mikä htin huone toi on ja noi hahmot ja mitä noi avaruusvalot on (telkku...). Heh. Lopetin sen lukemisen ilta-aikaan. Yleensä en ole herkkä, vaan enemmänkin oon aina ahminut karui juttui. Kauas on tosin tultu entisaikojen unissaelehtijän yöelämästä, kun joskus heräsin aamulla riimukirjoitusta vessapaperin palassa yöpöydällä, tai kun kanssanukkujan vakilause yöllä uniminun touhuja seuratessaan oli: "No niin, pannaan ne rillit nyt parkkiin." tai vaihtoehtoisesti: "Nyt nukutaan pkele."
Ilmeisesti lukemasi kirja on ollut vaikuttava, kun se on tehnyt sinuun noin lähtemättömän vaikutuksen. Onni on oma makkari eli saa lukea juuri silloin kuin haluaa. No, lasten ollessa pieniä, ei ollut ylimääräisiä huoneita.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAinakin jollain lailla vaikuttava, joo.
VastaaPoistaOnni, ja välillä epäonni :), on oma makkari omassa kodissa, saa tehä tai olla tekemättä mitä lystää. Tosin ei ole ketään, joka huolehtisi unissaelehtijästä :) Joten luopunen tästä etuoikeudesta, kun sen aika on. Heh.