Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Winchesterin wisiitti

Käväisin sellaisessa paikassa kuin Winchester. Lontoosta junalla tunti, 40 000 asukasta, historiallisia rakennuksia, kivoja pieniä juoma/ruokapubeja, DaVinci-koodi -leffan katedraali, Jane Austenin luut siellä ja pyöreän pöydän ritarien pöytä toisaalla. Kiva paikka. Ja Anathema keikalla katedraalissa!

Siellä, ja Lontoossa, oli jo kuin meillä toukokuun alussa, ruoho vihersi. Hain leipomosta evästä, istuin katedraalin puistossa, ja bongailin viihteenä ohikulkevia bändin jäseniä.

  


Keikka oli supermahtava. Ystävälliset pappisherrat pyörivät innoissaan ympäriinsä runsaat, mustat helmat heiluen alkujaan deathmetal-, sittemmin ehkä metalliprogerockbändin, keikkaa järkkäillessään. Vieressäni istunut neljän keski-ikäisen brittinaisen sydämellinen seurue otti kokoiltaiseksi tehtäväkseen mm. saada minut mahdollisimman hyvälle istumapaikalle ("Ihan yksin! Ja Suomesta asti!").  Lopussa isot diskopallot alkoivat heittää valotäpliä läpi koko katedraalin, ja synkkyydestä ammentavan kuoripojan ääni kiiri ympäriinsä... siis niin upeeta! 



Keikan päälle kävin vain maltillisella, joten aamulla klo 7 olin jo lenkillä. Ihana käveleskellä ulkomailla rauhalliseen aamutuimaan, kun tavalliset ihmiset kulkevat harvakseltaan töihin tai koiria ulkoiluttamassa tai aamu(ellei vielä yö)juoksulla. Sijoitin reitin niin, että sille osui mm. Jane Austenin tuikitavallisen näköinen kuolintalo. Katedraalin takana aukesivat hämyisä kivikuja, pappilan säväyttävät vanhat rakennukset ja ikiaikainen college.









Sivuutin myös kuuluisan, kaupunkia halkovan joen, River Itchenin, jolta saattoi kuulemma silmäillä saukkoja. Juu, näin tuhansien järvien kasvattamana sanoisin sitä ojaksi, eikä viiksenvilahdustakaan elikoista. Mut ihan kiva. Ennen junaan astumista kurkkasin vielä sen pöydän, tuon keskiajan salaisimmat strategiat kuulleen puukiekon. Eikös Richard Gere (Lancelot) ainaki oo nojaillu siihen...



Lontoossa ehdin vielä vierailla luonnontieteellisessä vanhainkodissa katsomassa mm. Stegosaurusta ja lentoliskoa. Mä en voi vaan käsittää, että noi fossiiliotukset on miljoonien vuosien takaa...



Kotimaisemissa Näsijärvi heijasti sunnuntaina upeasti pilvettömän sinitaivaan. Jäät ryskyivät, kuin järvellä olisi työmaa käynnissä. Ja retkiluistimet vaan kimmelsivät auringossa, kun uskalikot yhä kiersivät Siilinkaria. Sietäis River Itchenin saukkojen kävästä näissä vesissä pyörähtääs...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti