Syksyn merkit

Puistoissa näkee juuri nyt upeita syysleimuistutuksia (jos ei sade ole piiskannut). Tykkään rykelmistä, joissa on sekoitettu useampia värejä. Syysleimuista tulee mieleen mumma meidän maalla. Se täti ei ihan mitä tahansa kuopsuteltavakseen kelpuutakaan, mut leimut kuuluvat maalaispihamaisemaan. Käsittääkseni näissä tutkailemissani oli niin starfirea kuin spitfireakin.

En tunnista, mutta tätä näkee viljalti. Ihan kuin kukkapenkki palaisi.

Sienikutina alkaa vaivata... Luin juuri Aamulehdestä ajankohtaista, valtaisaa herkkutattisatoa ylistävän jutun. Kirjoittaja Alatalo oli ottanut jo pienet intohöyryt, tekstistä poimittua hehkutusta: "Odotettavissa on vuosisadan sato", ".. pursuavat valkovartisia ja ruskealakkisia mollukoita", "Tattimeri hyökyy... männiköissä kohti etelää..." Tuossa vaiheessa alkoi jo mennä hieman liikaa scifimielikuvien puolelle. Tattiautokin kuulemma kiertää Pirkanmaata. Mutta siis: sieniä pukkaa tänä vuonna, iloista se! Jo heinäkuussa sain Itä-Suomen mökiltä kuvan poimituista kantarelleista menossa kastikkeeseen. Töistä kotiin kävellessäkin voi potkiskella josjonkinmoista lakikasta.