Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Suven suloa


Kamala myöntää, mutta olen jo tovin kerennyt miettimään, että kuinka tätä hellettä kestää. Ja siitä johdannaisena olen miettinyt, että koska tohtisi hypätä Näsijärveen, miksei Pyhäänkin. Pintavedet ainakin ovat kuulemma lämmenneet nopsaan. Tuntuu, että kaikki kesäiset kasvitkin tulivat niin nopeasti kukkaan, omena ehti jo mennä ja syreenitkin ovat täydessä kukkatertussa. Ei sitä enää vanha pysy elämän vauhdissa mukana. 

Hyönteisten elämää: jo toukokuun lopussa käsivarrelleni laskeutui minileppäkerttu. En tiedä erottaako kuvasta, mutta hivenen alapuolella keltainen viiva on sen leppiksen hätäpissa. Perhonen ei ole vielä osunut silmään.


Torilla on tullut käytyä aivan alvariinsa. Esittelen tässä jokavuotisen, ihanan taimimyyjätuttavuuteni tarjontaa. Ja aina menee jokunen taimi kaupan päälle. Taimet pakkaa hän perinteiseen sanomalehtipakettiin. Viime lauantaina ostin vähän lisää astereita.



2 kommenttia:

  1. Olisipa kiva lähteä torille, mutta meiltä on turhan pitkä matka hyvälle torille.

    VastaaPoista
  2. Mä oon niin tori-ihminen, enkä tahdo ymmärtää miksei kaikki tamperelaiset käy toreillaan, täältä kun löytyy parikin tosi vilkasta. Vaikka Tammelantori onkin ykkönen. Siellä, mistä olen kotoisin, olen myös tottunut käymään. Nykyään siihen on tullut sellainenkin lisäbonus, että siellä saa halutessaan käyttää ruotsinkieltä, täällä ei sitä juuri kuule.

    VastaaPoista