Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


tiistai 11. syyskuuta 2012

Syyskuun lapsi nautiskelee


Olen jo koittanut raivata kasvuston rippeitä parvekkeeltani. Paprikoita sai tosiaan odottaa auringottoman kesän läpi elokuun lopulle asti. Tällaiset tomaatinkokoiset pampulat roikkuvat kasvissa nyt, eihän näistä raukoista aikuiseläjiksi enää tähän aikaan vuodesta ole.



Chili on läpi kesän työstänyt hedelmää, mutta ei niistä moni ehtinyt punastua.


Tässä se ainokainen punainen tähän mennessä, taas yksi kokkaus oman sadon reseptien joukkoon, chilisuklaa.


Torilla on tähän(kin) aikaan vuodesta ihanaa. Tämä satsi päätyi kotiin lauantaina. Sienet päätyivät kermakastikkeeseen, johon upotettiin lihapullia, ja puolukat lappapuuroon (murresana joka tarttui jäädäkseen laiskan puutarhurin entiseltä ruohonleikkaajalta).




Viime viikolla kävelin ensi kertaa ihan kunnolla Tahmelan rantamaisemissa. Välillä tunnelma oli kuin Blair Witch Projectissa, niin oli hämyistä aarniometsää ja vanhoja tukinuittoputkia pelottavine putkensuineen. Tämä köynnöskasvi oli kiivennyt hassusti pitkin puun maahan asti ulottuvaa oksaa pitkin.

 
Rantalenkin jälkeen päivä taittui illaksi Pispalan Kujakollissa, kiva paikka. Tunnelma oli niin syksyinen kuin tähän aikaan voi olla.


 

2 kommenttia:

  1. Toi köynnös on elämänlanka tai karhunköynnös ja meidän pihalla aivan vitsaukseen asti leviävä. Kuristaa hennoimmat kasvit alleen kasvaessaan niitä pitkin. Luonnossa tuollaisessa paikassa hieno. Pihalle ei kannata tuoda.

    VastaaPoista
  2. No, näin kuulin tänään muultakin taholta, että tuo tukehduttaa kaiken muun. Onpa sitten ikävä, vaikkakin kaunis. Tuo metsän puu oli sen verran jykevä, että se ei ehkä ole tuosta juuri moksis.

    VastaaPoista