Viime viikonloppuna lämpö helli Tamperetta, Venetsialaisia ja Chilifestejä. Ja perhosia. Ehdin näkemään tällekin kesälle neitoperhon, se on mun suosikkileidi.
Töistä tullessani taasen seisoin bussipysäkillä, misantrooppi minussa sai vetäytymään ihan sinne katoksen peräosaan säästyäkseni muutamalta väsyneeltä sananvaihdolta työpuolituttujen kanssa. Pikkasen alkoi kutittaa, ja tunsin pienen kipityksen jaloissani siellä täällä. Seisoin muurahaisten maanalaisten onkaloiden maanpäällisten osien kohdalla. Ja sitä lentomurkkujen määrää! Jopa tiivis asfaltti kelpaa näemmä kodiksi niille.
Ja sit yks päivä käveltiin kaverin kanssa keskustassa, amppari iski kiinni kaveriin ja pisti. Siinä ei mennyt kuin kymmenen sekuntia, ei esileikkiä eikä jälkipuheita.
Että näin ne törmäävät, joskus pistin välissä, ihmisen ja hyönteisen maailmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti