Polulla astellessani tuoksui niin vadelmalta, että se sai minut lankeamaan laittomuuksiin ja katsottuani oikealle ja vasemmalle nappasin vaivihkaa vihellellen polun vierestä marjan jonkun puskasta. Oksa suorastaan työntyi seireenin lailla kohti minua. Oli isoja ja makeita vattuja. Vanhempi rouvashenkilö ruukaa poimia nuo polunreunusten puskat aika nopsaa tyhjiksi, sattuneesta syystä. Ehätin ensin.
Ja joku ystävällinen sielu oli pystyttänyt mökin minullekin!
Vierailin iltana eräänä kissakaverini luona, ja emäntää ei meinannut näkyä missään. Kunnes vilkaisin parvekkeelle. Siellä hän köllötteli hyllyllä ilta-auringon vielä juuri ja juuri valaisemassa nurkassa. Että otetaanpa mallia muutkin ja hyödynnetään ihanat elokuun illat! Jahka sateenvihma sallii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti