Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kylvökurssi lumen aikaan


Voi ei, helmikuu meni jo! Eli munakoison tai latva-artisokan kylväjät, joko viilipurkit on täytetty ensimmäisillä kylvöksillä? Totta puhuen minua tosin neuvottiin, että kylvä mieluummin hieman myöhässä kuin liian aikaisin.

Tuon ja muita evästyksiä sain helmikuun lopun yhden illan kylvökurssilla. Tässä muutama muu kurssittajan puheista poimittu juttu, jotka täytyisi ottaa huomioon siemenistä kasvattelua aloitettaessa:
- taimikupposiin aina uutta multaa
- tavallinen kukkamulta on itämisvaiheessa liian väkevää: jos on liian voimakasta multaa, taimi on poltteissa, se kaatuu juuresta
- mullan sekaan voi laittaa vermikuliittia tai perliittia
- isompia siemeniä on hyvä kylvää aina kaksi samaan ruukkuun
- läpinäkyvä muovikelmu on hyvä päällä

Ja vinkki kotoa poissaolojen ajaksi: löysä hedelmäpussi päällä muodostaa "kasvihuoneen".

Mutta:
- liika lämpö saa taimet venähtämään liiaksi
- liian iso ruukku tuo liikaa kosteutta

Parasta ennen -iältään vanhentuneita siemeniä voi käyttää vielä pari vuotta eräajan jälkeen, paitsi esim. tilliä, asteria.

Viime vuonna tuoksuherneeni kasvattivat aika orpoja jouhia pitkin aitaa, vaikka kukkiakin tuli, ja nyt hokasinkin, että niitä olisi pitänyt malttaa latvoa jo heti taimina, jotta ne olisivat haaroittuneet.


Olen selvästi alkanut ajautua puutarhuriudessani syvemmälle (liian syvälle?). Huomasin nimittäin kuuntelevani kurssitätiä kuin filosofia, kun hän alkoi puhua kukintojen nyppimisestä versus kasvien sielunelämä. Kasvin perustehtävä todellakin on lisääntyä ja tuottaa siemeniä, ei vain kasvaa meidän ihastukseksemme. Siksi kukkineet kukinnot kannattaa aina nyppiä pois, jotta voimaa ei mene siementen tuottamiseen, johon kasvi vimmatusti pyrkii.

Yksittäisistä kasveista kylvösormia alkoi kutitella erityisesti fenkoli, jota voisi jossain vaiheessa ja jossain kokeilla.


Saman teki tarhasalkoruusu sekä pienikokoinen Uchiki Kuri -talvikurpitsa, joka on kuulemma todella hyvänmakuinen. En ole koskaan ollut kurpitsasäilykkeiden ystävä. Kouluruoasta muuten pitäneenä (en muista edes tillilihalla traumatisoituneeni), keltaiset kurpitsakuutiot jäivät kyllä ottamatta, jos sai valita.

(allaolevassa on muuten ollut meneillään hetkellinen mielenhäiriö: hyvänmakuinen on tietty yhteen! sorry...)

2 kommenttia:

  1. Munakoisot on kylvetty. :) Mitä kurssilla sanottiin, pitäisikö pikkutaimia koulia jopa muutamaan otteeseen aina isompaan purkkiin, jos kasvattaa jotain isompaa kasvia esimerkiksi ruukkuviljelyyn? Jos ruukku ei vielä alussa saisi olla liian iso...

    VastaaPoista
  2. Hyvä sinä, olet siis juuri oikeassa ajoin liikkeellä :)!

    Sanottiin, että pitkän taimikasvatusajan vaativat kannattaa ensin kerran harventaa laatikoihin ja sitten vasta istuttaa omiin ruukkuihinsa.

    Ja sitten sanottiin taasen, että nopeakasvuiset lajit voi koulia useampaan kertaan.

    Mutta varmaan kaikkien lajien kohdalla, jos laittaa useamman taimen samaan astiaan kasvamaan, kannattaa tarkkailla, ettei ne pääse liian isoiksi samassa astiassa, ettei juuret takkuunnu toisiinsa.

    VastaaPoista