Kusaman kurpitsat

Palataan taas kurpitsoihin, noihin elämänilon molluskoihin. Syyslomailin Helsingin taidemuseossa Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyssä. Ihan mahtava ja mykistävä ja laulattava! Interaktiivinen. Kusama on 87-vuotias japanilainen naistaiteilija, joka on, USA:ssa viettämiensä vuosien jälkeen, asunut jo 40 vuotta psykiatrisessa sairaalassa. Hänen luovuutensa ja rajaton mielikuvituksensa on tuottanut niin mielen kauhukuvia kuin mahtavan hulluja, värikkäitä ja pilkukkaita teoksia, joita myydään maailmalla miljoonahintaan. Yksi hänen loputtomista inspiraationlähteistään on kurpitsat! Ja näin kauniisti hän niistä filosofoi, HAMin näyttely kertoi seinällään.

Tässä luukusta kurkittavassa (ja kuvattavassa) peilisalissa kurpitsat jatkuivat äärettömiin. 

Ja tähän kurpitsaan pääsi sisälle.

Kusama on tehnyt yhteistyötä muotijätti Louis Vuittonin kanssa pilkullisten laukkujen tiimoilta. Kampanja lanseerasi Kusaman näköis- ja kokoisnuket, joista yksi oli esillä näyttelyssäkin. Tässä tuo rohkea nainen on.

Kannattaa katsoa dokumentti Areenasta! Lopuksi kävin vielä laittamassa oman täpläni Häivytyshuone-teokseen. Taiteilija on halunnut, että täplät ovat kävijöiden laittamana kaaoksessa: äärettömästi toistuvia erivärisiä täpliä sikinsokin maailmassa.

Syksyn satoilakointia

Mitäs syksyyn? Se on niin pitkällä, että jotkut asiat ovat jo vanhentuneet, kuten kantarellireissuni, joten jääkööt ne kuvin läpikäymättä. Mutta kurpitsat ja suppilovahverot ovat ajankohtaisia, pyöräytin mm. suppis-salamipiirakan.

Kurpitsamaan kakarat ovat hauskoja, on soikeaa, rehevänpyöreää, päärynänpitkulaista ja lituskaa. You know, kurpitsat ja ihmiset, kukin omanlaisensa... Tykkään tutkiskella niitä, mutta en kanniskella. Enkä kokkailla niistä juurikaan mitään, sillä jo pelkkä pilkkominen (kirveellä?) on riskialtista minunkaltaiselleni. Yksi huippuhyvä itämainen myskikurpitsasosekeitto on cv:ssäni, mutta siinäpä se. Jos minä, kaikki- ja suurruokainen, jotain olen syömishistoriassani hieman karsastanut, se on etikkakurpitsakuutiosalaatti kouluruokailussa, josta on muuten vain hyvää sanottavaa. Edes tilliliha ei traumatisoinut.

Muita mieltä aina lämmittäviä syksyn muotoja ovat kastanjat. Ihania tiikkisiä kiviä, joita siis vain vien kotiin ja hypistelen. Kunhan ensin vain saan ne alas puusta. Täti koukkii pitkällä kepillä keskustan puiston puuta, ja nelivuotias katsoo työnjohtajana vierestä ja neuvoo. Ja sitten ihastellaan yhdessä löytöjä kuorien sisällä, ja ihan niitä kuoriakin.

 

Torilla tapaa myös ihkauusia tuttavuuksia, kuten nämä Indigo rose -kirsikkatomaatit.

Noita pyöreitä muotoja rikkomaan voisi läväyttää vaikka nämä valkoisina hehkuvat palsternakat.

Viime päivinä on torille ilmestynyt myös talvisatoa: villavihannekset.

Muuten, oletteko huomanneet: nyt saa jo läpättävin sydämin polttaa kynttilöitä! Ihanaisen Omyoga-joogakoulun lyhtyjen kera tuikkuja ja lämmintä valoa syksyynne!