Onks teillä sama taivas

Nukkumaan mennessä ja herätessä olen tuijotellut ikkunasta punaista taivasta, epätodellisen kaunis! Kenties muuallakin on näkynyt samaa taivaanpaloa. Ei tulenpunainen, vaan utuinen oranssinruskeanpunainen täyttää koko tienoon ihan yhtäkkiä, samalla tulee jotenkin valoisaa. En tietenkään onnistunut saamaan sitä kiinni kuvatessa sunnuntaiaamuna, mutta jotain tonsuuntaista.

Rusko liittyy kai siihen, mitkä valon aallonpituudet auringon ollessa kulloisellakin etäisyydellä heijastuvat maahan asti ja väreinä silmäämme, ja miten on utua, jääkiteitä ja kosteutta ilmakehässä. Sävy on valloillaan jo ennen, ja mun mielestä jälkeenkin, auringon varsinaista laskua ja nousua. Erikoista, upeeta ja vähän uhkaavaakin, kuin Ilmestyskirja.Nytin maailmanlopun sävyt.

Tollanen tarvitsee musiikkia oheen. Viikonloppuna olen kuunnellut mm. alunperin norjalaista Rebekka Karijordia, jolla on hyviä biisejä, ja sit korkeelentosii biisejä. Tyypissä vain on jotain... taikaa. Biisinsä Wear it like a crown on yhä helmi; lyyrinen, mut siinä on myös hitsin hyvä biitti. Alun alkaen kuulin sen katsellessani tanssiesitystä, ja kyyneleet tuli. Oon ehkä elämälle vähän herkkis, oikeelle ja keksitylle. Itku näet voi tulla katsoessa Kauniita ja rohkeitakin, esim. kun joku siinä kuolee, kenties toista tai kolmatta kertaa, ja taustalla soi se vuosikymmeniltä sarjasta tuttu sama, vain noille hetkille varattu, melodia, snif. Ja mähän tiedän tän, oon kattonu, ja itkeny, sitä alusta asti.