Näin tässä hiljattain, että entisen ruohonleikkaajani ja nykyisen kukankastelijansa kukkapenkissä kasvaa komeana juuri nyt minun aikoinaan istuttamani särkynyt sydän. Lähtiessäni muistan kaivaneeni sieltä jotain mukaanikin (miksi... no ku... ne oli mun :)), ja kaikkia edellisvuotena istuttamiani en ehtinyt itse enää nähdäkään. Toi pipi sydän oli ensimmäisiä perennoja, joita sinne istutin. Ja lempiperennani, jota juuri kuvasin ihastuksissani viime viikonloppuna torilla.
Kuvaa entisestä kukkapenkistäni katsellessani minussa liikahti hetken jokin perinaissukupuolinen ähäkuttiräyhähenki sekoittuen närkästyneeseen haikeuteen: "Se on mun kasvini!" No, kasvihan se vaan on. Mutta hauska ajatus, että särkyneen sydämen olen jättänyt jälkeeni, heh, ja toisen vein silloin mukanani. Ehjiä jo molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti