Seinäkiipeily vaatii hyvän jälkitankkauksen. Kotimatkalla iski näet hirvittävä maksalaatikonhimo. Joten kaupan kautta, ja sitä ruoanlaittoruokana. Varsinaista ateriaa varten olin jo kantanut kotiin myskikurpitsaa eli talvikurpitsaa eli butternutia. Tein taas tätä, jo aiemmin yli itseni seurassakin hyväksitodettua, itämaista kurpitsakeittoa, putinjuustotehtaan reseptillä. Tällä kertaa riitti arkinen, ei-ollenkaan-sileä versio sattumineen. Suosittelen, tod hyvää!
Kastanjapuut ovat nyt täynnänsä kivannäköisiä piikkipalloja. Kerään vihreitä kastanjoja oksanpätkineen koristeeksi syksyisin mistä nyt löydänkin, puistoista ja puistikoilta. Keskikaupungilla nopeat silmäykset ympärille, pieni hyppy, ja kas, kastanjat on kerätty. Hedelmät ruskettuvat kotona ja aukeavat. Sisällä on tiikkipähkinä, jota voi pyöritellä ressileluna, tai ihan vaan katella. Ymmärtääkseni täkäläisiä ei parane pistää suuhunsa, taitavat olla myrkyllisiä.
Joskus nuorempana opiskellessani etelän isossa kaupungissa majoituin ystävän luona syksyisen kämppäremonttini aikaan. Hän taiteili juuri silloin opinahjoonsa kastanjankuorimallia keramiikkakulhoille. Joten kastanjoihin liittyvät nekin muistot syysilloista, hän ja minä ja tuoksut, kaneli-appelsiinitee ja suklaamurokeksit.
Mun päässäni ja kropassani ei niinkään kevät ole kaiken uuden alku, vaan syksy. Sillain mä, syksyllä syntynyt, olen rakennettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti