Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tuoksujen aikaan

Viime aikoina olen kuljeskellut laitumilla nuuhkien. Ilma tuntuu olevan täynnä mitä viehkompia tuulahduksia, joku voisi sanoa että siitepölyä. Puiden teema on valkoinen. Tätä piti hieman tutkia ja hevoskastanjaksi se paljastui, aivan ihana, pinkkivalkoisia töröttäviä kukkaterttuja puu täys.




Tänne taas voisi ihan sukeltaa sekaan.


Seuraavaksi ajattelin perehtyä tuomen ihanaistuoksuiseen kukintaan, koska se on lyhytaikaista. 

Kielot kukkivat jo työpaikkani läheisyyden asfalttitien reunustallakin. Muutaman keräsin siitä työpöydälle vaasiin, ja johan joku kyseli, että eiks se ole rauhoitettu... Täytyi siis tarkistaa taas, ei ole. Ps. kuvassa muuten myös sunnuntaina lakatut kultakynteni, ei auttanut nekään Venäjää vastaan... yhä hetkittäin murhe puristaa rintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti