Kesälenkki Mansessa: kumiankasta Ibraan

Äkkiä sitä tottui taas heiluttelemaan helteessä paljaita sääriä ja käsivarsia. Meininki Mansessa oli viikonloppuna kuin Keski-Euroopassa, sopivasti eurovaalien aikaan. Porukkaa loikoili pitkin pieniäkin nurtsiläikkiä, ja lenkkiväylien reunustat ja rantakivetykset olivat laattanaan ihmisiä. Lenkillä pysähtelin tämän tästä tiirailemaan tienvarsien kukkasia.

Huomatkaa kuvan taustalla näkyvä musta otus! Upea posankkahenkinen kumihässäkkä tuli vastaan Ratinanniemessä! En ole ennemmin törmännyt (tai ainakaan huomannut törmänneeni) siihen täällä, mutta luin nyt, että se on kiertävä, Villu Jaanisoon Kumiankka vuodelta 2003. Sikamakee juuri tuossa paikallaan! Aurinko vähän kuvassa haalistaa...

Tulppaaneista keräsin tähän erikoisimmat vastaanheiluneet.

Nämä narsissit ovat suvustaan minulle mieleisimpiä, ehkä juuri siksi, että ne ovat ei-niin-narsissimaisia.

Olen myös löytänyt uudet, hienot satama-alueet, joita tänne on pykätty. Pyhäjärvi oli eilisiltana kuin samettiviilin pintaa.

Saanko vielä pienellä, keskiluokkaisen peruspalkallisen kesänvihertävällä äänellä kysyä, että mitä kukaan tekee tällaisella paatilla Pyhäjärven kokoisella järvellä? Se oli vielä isompi kuin kuva kertoo. Näemmä pelkästään sen pohjan teippaamiseenkin tarvittiin kolme miestä.

Helmililjat ovat varmaan jo förbii, mutta onhan tää yhä ihan kiva purppura-aalto.

 

Pääsin myös vihdoin Ibran kanssa piknikille (maksetut - minun maksamat - treffit jäivät jostain syystä kesken pari vuotta sitten, kun mies tässä muodossa oli ihan tuore).