Syyshäppeningiä

Sain kunnian toimia kymmenvuotiaiden tyttöjen halloweenjuhlien järjestäjänä. Järjestäjyys kattoi mm. käsiboolin ja sorminakkien valmistamista, kertakäyttökäsineiden täyttämistä jauhoilla sekä taputuspiilon yhtäjaksoisena etsijänä toimimista. Olohuoneen lattialle taiteilemani kauhurata oli hitti. Lapset ryömivät kukin useampaan kertaan pimeydessä lattialle asettelemieni hämähäkinverkkojen, käsien ym. seassa etsimässä silmänmunakarkkeja. Taputuspiilon suosioni taisi perustua siihen, että aikuista saattoi pelotella taukoamatta ja mm. heitellä jauhokäsillä. Välillä oli pakko huilata ja siirtää vetovastuu Robinille. Tovin viihtyivät sitä hoilaten.

Tuosta seuraavana viikonloppuna vietettiin kaverin kanssa pikkupikkujouluja. En raaskinut riisua askartelemiani halloweenlepakkoja lampusta, joten ne saivat teemanmukaiset asusteet.

Aikamme lepakkotaivaan alla lautasia ja kuppeja kumottuamme läksimme katsomaan ah-niin-ihkua solistia von-perheineen. Keikka oli superhyvä.

Mun äiti on semmonen, että se tykkää nakeista. Joten, kun tarjosin lokakuussa siskonpojan viisivuotiskahvit (hällä oli siis kahdet synttärit, onnenpoika!), ajattelin yllättää mummin ihan omalla kakulla.

Ja kun synttärit oli ohi...