Keskikesää ruusutarhalla

Voi, kun kesä vilistää! Toista viikkoa jo lomailen, ja ihanaa puuhastella ja katella rauhassa ympärille ihan vain kotioloissakin.

Olen asunut Tampereella reilut kymmenen vuotta, ja ensi kertaa vasta toissapäivänä pysähdyin Hatanpään ruusutarhoille tutkimaan kasveja. Ruusut ovat siellä nyt hehkeimmillään, koska kesä on ollut niin lämmin ja suotuisa. Toki paljon nuppujakin näkyi kukkien seassa, joten jatkoa ruusumerelle tiedossa.

En ole aiemmin ollut mitenkään ääri-ihastunut ruusuihin, ne ovat tuntuneet jotenkin raskailta. Mutta täytyy sanoa, että käynti ruusutarhalla avasi silmiä ja sieraimia. Jo pelkästään niiden nimet herättävät kiinnostuksen: wedding bells, yellow fairy, aspirin... ja kaikki lukuisat saksankieliset lajikkeet. Toiset ruusuista olivat mahtavan isoja kukinnoiltaan. Tässä muutama suosikkini (ruusuyliannostuksen vaara...).

Augusta Luise tuoksui huumaavasti, ei yhtään raskaasti, vaan siinä oli voimakkaan puhdas tuoksu. 

Top 3:ssa.

 

 

Toinen suurikokoinen ruusu oli Chippendale. Mahtava, monikerroksinen.

Vastakohtana tämä pienikukkaisuudessaan söpö pinsku.

Vaikka väritykseltä silmääni miellyttivät enemmän vaaleat sävyt, niin kyllä vahvat väritkin loistavat, kun niissä on hieman twistiä.

Rhapsody in blue. 

Bruder Grimm.

  

Caramella.

  

 Nostalgie oli lehdiltäänkin vahva metsänvihreä.  

Ja kyllä vaaleammat keltaisetkin olivat upeita, vaikka keltaiset kasvit ovat omasta puutarhasta saaneet yleensä huutia.

 

Tämä oli melkein valkoinen ja yksi tuoksuvimmista, peace.

 

 Morden sunrise. Hieno, erikoinen muoto.

Kaikki persikkaan taittavat vaaleanpunaiset jäivät mieleen.

Välillä täytyi tankata Pyhäjärven rantamaisemissa.

Penkit pursusivat myös romantiikkaa. Lajike ei näistä jäänyt muistilokeroihin...

 

Valkoiset tuppasivat kaikki näyttämään juhannusruusuilta, eikä niissä ollut sen voittanutta.

 

Puutarhuri työssään. 

Nimityksiltään hauskimmat olivat Pomponella (joka näytti melkein pionilta)...

... ja tämä saksalainen ruusuprofessori.

Hatanpään kartanon alue on muutenkin ehdottomasti käymisen arvoinen. Melkein jäin tälle parvekkeelle oottelemaan Romeota...