Laineiden liplatusta kallioilla

Eilen illalla kuljeskelin Näsijärven rantamaisemissa. Kävin tsekkaamassa, onko vesi vapaana. Hyvältä näytti. Aallot pääsivät jo vapaasti, jos ei nyt kohisemaan, niin ainakin arasti pärskähtelemään rantakallioille. Istahdin kalliolle, kun ilta-aurinko kaartui ihanasti ulapalle.

 

Maastossa kevät ja talvi vielä kohtasivat. Tässä pääsisi vielä melkein hiihtämään.

Mustalumisten latujen katveessa kasvoi sinivuokkoja.

Siirtolapuutarhassa jonkun tontti näytti jo näin siistiltä.

 

Sama palsta näytti viime kesäisessä kuosissaan tältä, uskokaa pois, kesä tulee. (ei muuten ole minun tönöni)

 

Muuten siirtolapuutarhassa olivat kasvit yllättävänkin vähän edenneet kasvussaan. Liekö pakkasyöt himmanneet tahtia... nyt perjantaiaamulla minun kännykkäni näytti -1 astetta. Uniset krookuksetkaan eivät uskaltaneet avata silmiään.