Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


maanantai 22. elokuuta 2011

Maisemaa ihastelemassa


Nyt ollaan kuulkaas nerokkaan suunnitelman äärellä. Löysin keväällä iltalöntystelyllä erään lähellä, keskellä asutusta sijaitsevan suuren niittyrinteen laitamilta kyltin, joka sanoi: Kukkiva maisemapelto. Hieman siinä päätä rapsuttelin tekstin äärellä, kunnes valkeni että siihen on tosiaan istutettu kasveja, eikä kerrostalojen tai pientalojen perustuksia. Pelto ei siinä vaiheessa näyttänyt miltään, mutta ans olla, kun kävelin sinne pari viikkoa sitten. Jokunen muhkea auringonkukka jo kellisteli itseään kohti aurinkoa. Ja nyt juuri rinteellä käytyäni: se on tulvillaan aurinkoisia kiekkoja!


Kyseessä on siis ihmisten iloksi istutettu maisemapelto. Auringonkukkien ohessa siellä kasvaa hunajakukkaa ja kevätvehnää. Kyltti infoaa myös, että netistä voi katsoa kaupungin sivuilta, koska kukkia on lupa poimia: liikaa ei saa kerralla eikä liian aikaisin, ettei visiot mee piloille. Eli saa vielä poimiakin!


Aika ihanaa! Että asuinrakentamisen sijaan valtaisa rinne maisemasuunnitellaan ja täytetään kukilla, joista ei ole mitään rahallista hyötyä. Enkä ole reissuillani nähnyt kenenkään nyppivän kasveja mukaansakaan, kenties odottavat nettisivujen Hep-ilmoitusta.

Ja mikä parasta ensi vuonna viljellään mm. veriapilaa (joka on tosi kaunis), eli ilo vain jatkuu ja tontti pysyy vapaana rakentamisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti