Laventelisokrua

Siellä, missä "sataa lunta hiljaisille silloille, silloille joista kukaan ei tiedä", Tarjei Vesaasia (tykkään!) vapaasti - tai sitten ihan sanatarkasti, en enää muista - mukaillen, alkaa lumisade pikkuhiljaa laantua ja puutarha-ajatukset viritä. Tänä keväänä minulla ei ole omaa maata, ei ruohoa, ei kukkapenkkiä. Ja silti: ajatuksissa voi olla noita kaikkia. Joten ylläpidän hiljaisten siltojeni puutarhuriminää mm. tilaamalla uuden puutarhalehden. Koskaan ei elämässä tiedä, milloin saa taas siirtää kaikki ajatuksensa käsiin ja siitä muhevaan kukkamaahan.

Vanhaa puutarhaani tekisi mieli käydä kevään korvilla kurkkaamassa, että mitä sieltä puskee. Mutta ehkä se ei ole hyvä ajatus, se on kuitenkin jätettävä sinne ja käveltävä pois.

Mutta: viikonloppuna katselin boksilta Leilaa, kun se leipoo Ranskanmaalla. Ruotsinkieli on niin kotoista rannikolta tulleelle. Leila on ihanan sensuelli ja nappisilmäinen, ja leipoo ja kokkaa toteuttamiskelpoisia juttuja. Vinkkireseptinä Leilalta kaikille ensi kesän tuoksukasvin kasvattelijoille: laventelisokeri, jolla hän kuorrutteli grillattuja persikoita. Simppeliydessään siis sokeria ja laventelinkukintoja, sokrudesiä kohden neljä kukintoa. Ja Leilan mukaan härlig aromi leviää sokeriin. Kokeilkaahan te, jotka luvan kanssa saatte käydä kukkapenkistänne napsaisemassa.

Ja eiku pulkalla kevättä kohden!