Oman rivitalopihan puutarhoinnin lopullisesti muuttama kukkatykkääjä koittaa hahmottaa, miten kaikin tavoin voi olla puutarhaihminen ilman omaa pihaa. Pohdiskelut ja hassuttelut kulkevat kaiken maailman puutarha-, kukka- ja betonikujilla. Ajatuksella Joskus vielä...


lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kotiinpaluu


Jäämeren rannalla ei ollut niin koleaa, etteikö siellä olisi kukkineet omasta pihastakin tutut kullerot valtavana ketona.

Puolitoista viikkoa on pitkä aika kasvien maailmassa. Rikkaruohot olivat poissaollessamme puskeneet terassilautojenkin välistä ja sade piiskannut kasveja kallelleen. Räkättirastaat olivat niin tottuneita kaksijalkaisten puuttumiseen, ettei ilmestymisemme enää aiheuttanut edes viinimarjapuskasta poistumista. Laittelin folioliuskia pelottimiksi, mutta räksät sukeltavat nyt puskaan alakautta. Eipähän tarvitse pieniä linnunsilmiään hopeankiillossa vaurioittaa, ja marjoihin pääsee käsiksi varsin hyvin sisäkauttakin. Viime yönä heräsin siihen, että jokin tepsutteli muutamaan otteeseen peltikatollamme, varmaan räksien kosto kotiinpaluustamme, ovat värvänneet oravan hoitamaan likaisen työn.


Uusia kukkijoitakin oli, ja kasvussaan ilahduttavasti yllättäneitä. Kaikista en vain muista enää, ovatko istuttamiani vai rikkaruohoja... Auringonkukat ovat korkeita, mutta nuppuja ei näy. Tavalliset malvat ovat täydessä kukassa. Golfpallokin häviää nyt koossa munakoisolle, ja toista pukkaa. Köynnöskrassi ei petä koskaan, nopeassa ajassa on puhjennut muutama raikas oranssi kukkanen. Särkynytsydän oli alkanut uudestaan kukoistaa, vaikka luulin sen jo luovuttaneen tältä kesältä.


Tästä en tiedä, mikä on kasvejaan, mutta jääköön paikalleen.


Kärhössä majailleita pistiäisen toukkia ei enää näkynyt kärhön jämissä, mutta alla kasvavissa auringonkukissa ja malvoissa oli muutamia reikiä, ja yhdestä löysinkin kitukasvuisen toukan. Oli kaiketi tyytynyt siis toiseksi parhaaseen. Mutta reikiä oli vähänlaisesti, enkä löytänyt enempää toukkia, joten en viitsi enempää asian takia sydämenlyöntejäni kiihdyttää.


Pakko kehuskella kukkakimpusta, jonka sain: freesiat ovat ihania, tuoksuvat huumaavasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti