Viikko takaperin astelin läheisen siirtolapuutarhan kapeita kujia. Siirtolapuutarha pikkutontteineen on kuin tilkkutäkki, jossa kaikki tilkut ovat erilaisia. Monet näyttävät kukat ovat rehevimmillään juuri nyt. Äkkisilmäyksellä yli pihojen suurin suosikki tämän hetken kukkijoissa on pioni eri väreissä. Vaikutelma voi tietysti syntyä siitäkin, että se osuu isona ja krumeluurina helposti silmään.
Pioneissa tykkään melkein eniten juuri aukeamassa olevista nupullisista. Kun kukka on auki, se on jo tavallaan menettänyt terhakkuuttaan.
Herhiläinen tykkää eniten ihan auki olevista.
Idänunikko on upean, ja yllättävänkin, isokukkainen, terälehdet suorastaan lepattavat vienossa kesätuulessa.
Ja sen kukittua siemenkodat ovat kyllä tosi hauskoja.
Tämä tiikerinlilja oli erikoisenvärinen, en ole tämänsävyistä oranssia nähnytkään aiemmin, "likaisemman" oranssi taitaa olla se yleisin.
Ja oi, miten kauniita nämä olivat, olisivatko iiriksiä?
Perinnekasvikavalkadiin, ja varsinkin mun lempikukkapotpuriin, kuuluvat tietysti akileijat.
Malvikki on kans kiva.
Ja löytyihän sieltä sitä tarha-alpiakin... grr... Yllättävän vähän tosin, melkein (siis melkein) tuli ikävä.
Tässä setissä se jopa menettelee.
Täytyy sanoa, että kyllä siinä saa koittaa tontinomistaja pistää parastaan ja rapsutella pihamaata kesäyöt läpeensä, jos yhtään kurkkii naapurin puolelle. Meinaan sen verran toinen toistaan komeampia pläntit olivat. Samoin on varmaan nukuttava haulipiippu polvella, jos meinaa cityrusakoiden tuholta säästyä. Yksi sellainen oli kanssani samaan aikaan samalla kujalla sightseeingilla.